Maamme
ʻO Maamme ka mele hīmeni o ka mokuʻāina o Pinilana.[1]
Nā lila[E ho'opololei | edit source]
| ‘Ōlelo Pinilana | ‘Ōlelo Kuekene | ‘Ōlelo Pelekane |
|---|---|---|
| Oi maamme, Suomi, synnyinmaa!
Soi, sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa kuin kotimaa tää pohjoinen. Maa kallis isien. |
Vårt land, vårt land, vårt fosterland,
ljud högt, o dyra ord! Ej lyfts en höjd mot himlens rand, ej sänks en dal, ej sköljs en strand, mer älskad än vår bygd i nord, än våra fäders jord! |
Our land, our land, our fatherland,
Sound loud, O name of worth! No mount that meets the heaven’s band. No hidden vale, no wavewashed strand. Is loved, as is our native North. Our own forefathers’ earth. |
| Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa; viel’ lempemme saa nousemaan sun toivos, riemus loistossaan, ja kerran laulus, synnyinmaa korkeemman kaiun saa. |
Din blomning , sluten än i knopp,
Skall mogna ur sitt tvång; Se, ur vår kärlek skall gå opp Ditt ljus, din glans, din fröjd, ditt hopp. Och högre klinga skall en gång Vår fosterländska sång. |
Thy blossom, in the bud laid low,
Yet ripened shall upspring. See! From our love once more shall grow Thy light, thy joy, thy hope, thy glow! And clearer yet one day shall ring The song our land shall sing. |
Ke kūmole:[2]